Aika Joulun ja Uuden Vuoden välillä

Palasimme eilen kotiin joulun vietosta. Lähdimme ajamaan savosta puolenpäivän aikoihin ja saavuimme Tampereelle puoli seitsemältä. Matka oli pitkä, mutta hienosti se sujui. Pysähdyimme molempiin suuntiin matkatessa kerran ja käytimme Lumia ulkona, mutta ei se mitään suostunut tekemään. Pidätteli raukka molemmilla matkoilla määränpäähän saakka. Eilen kotiin päästyämme se valehtelematta kyykötti minuutin pihalla pissaamassa, niin paljon oli varastoa kertynyt matkan aikana! 

Mitäs täällä tapahtuu?

Ai, ei yhtään mitään. Voi nukkua siis rauhassa :)

Jouluna meitä kauhistutti -32 asteen pakkanen, joten ulkona vain käväistiin tarpeilla. Sisäsiisteyden näkökulmasta joulu olisi voinut mennä paremminkin, mutta myös paljon huonommin. Pakkasta oli sen verran reippaasti, että tyytyväinen pitää olla kun pentu ylipäätään suostui pihalle.

Vain hullu lähtee ulos jos vaihtoehtona on nukkua näin kivassa paikassa!

Joulunvietossa olivat molemmat siskoni, ja toisella heistä on pieni lapsi. Lumi ei ole vielä meillä ollessaan nähnyt lapsia, joten tämä pieni ihminen olikin melkoinen ihmettelyn aihe. Aluksi Lumi vähän arasteli mennä lähelle, mutta huomasi pian ettei pelättävää ole. Siitäpä alkoikin sitten mukava leikki: juoksivat peräkkäin ympäri taloa ja hippa vaan välillä vaihtui :) Lisäksi Lumi hoksasi, että tältä pieneltä kaverilta  tippuu aikuisia todennäköisemmin ruokaa käsistä, joten koko joulu meni lapsen touhuja vahdatessa - jos vaikka sieltä jotain herkkua saisi. Minä olin välillä ihan hermona kun pentu tietenkin louskutteli kaiken minkä suuhunsa sai: karjalanpiirakat, juustot, ruisleivät yms. Lumin silmätippakuuri päättyi jouluaattona, mutta silmät alkoivat vuotaa enenevässä määrin jo ennen sitä. Nyt kun olemme kotona ja ylimääräisiä herkkuja on mahdollista säännöstellä, seurailen tilannetta ja otan yhteyttä silmälääkäriin jos vuotaminen jatkuu / pahenee huomattavasti. 

Kullanmuruset joulusta nauttimassa.

Toisin kuin johtolangat ennen joulua antoivat ymmärtää, joulupukkia ei oltukaan syöty. Pukki tuli kuin tulikin käymään meillä savossa. Lumi oli reipas tyttö ja kävi pukin sylissä - olikin ainoa kuka syliin uskalsi, nimittäin Lumin pieni ihmiskaveri pelkäsi pukkia.

Mikäs partasuu tämä on?

Pukilla on oudon tuttu ääni...

Nyt jäämme odottelemaan Uutta Vuotta. Lähdemme Lumin kanssa pohjanmaalle, siskoni perheen luo, sitä viettämään. Siellä se pikkuinen ihminenkin taas on leikkikaverina - ja ylimääräisten herkkujen saanti on taattu! Puolisoni lähtee muutaman tunnin päästä lähes kuukaudeksi Andeille, ja vie kamerani mennessään. Kovin montaa uutta kuvaa ei Lumista ole siis tulossa tammikuun aikana :( Mutta onhan noita julkaisemattomia kuvia vielä jemmassa jokunen.