Piilosilla

Lumi on taas alkanut kulkea portaita ylöspäin. Alaspäin pentu pitää edelleen nostaa ensimmäiselle portaalle ja sen jälkeen se osaa kipittää loput sujuvasti alas. Todennäköisesti Lumi jossain vaiheessa "kompastui" portaissa ja lopetti sen jälkeen niiden kulkemisen. Nyt se on kenties kerännyt rohkeutta tarpeeksi pitkään ja uskalsi jälleen kokeilla - menestyksekkäästi :)

Mitäs sitten keksitään?

Tänään pentu sai oikein tehoharjoituksen yksinoloon. Olemme joutuneet jättämään Lumin tänään neljä kertaa yksin. Yhdellä kerralla Lumi jopa kömpi nukkumasta kun palattiin kotiin. Makeasti venytteli ja lompotteli sitten tervehtimään. Olen todella iloinen tästä edistyksestä! 

Ehkä uinuminen yksinollessa ei vielä ihan näin sikeästi käy, mutta kuitenkin...

Käytiin koko perhe vähän lenkkeilemässä, eli Lumi pääsi kävelemään taas hihnassa. Kotiinpäin juostiin kilpaa eikä Lumi jäänyt kertaakaan käkkimään - hyvä hyvä! Olen ollut ehkä liian varovainen pennun pakkaseen viemisen suhteen. Näyttäähän tuo pärjäävän vaikka onkin pakkasta. Joku voisi olla eri mieltä siitä onko meidän ulkoilu lenkkeilyä, koska lenkit on maksimissaan 800 metriä, haha :) Olemme täällä kovasti harjoitelleet maahan menemistä. Tilanne on nyt se, että pentu osaa mennä maahan työhuoneen maton päälle, mutta muissa paikoissa se ei hoksaakaan mitä siltä pyydetään. Huomenna sitten aletaan harjoitella muissa huoneissa. 

Muutaman kerran vahingossa osaan mennä maahan muualla kuin maton päällä työhuoneessa :)

Onneksi istuminen sujuu hyvin. Pyydämme Lumia istumaan erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi kun tulemme kotiin ja aina kun se alkaa hyppiä meitä päin. Hyvin sujuu :) Tänään leikimme pennun kanssa ensimmäistä kertaa piilosta. Minä toimin piiloutujana sillä välin kun puolisoni vei pennun muualle. Huutelin Lumia nimeltä ja se sai etsiä minut. Palkkiona oli herkkuja ja tietekin halit. Oli todella kiva leikkiä yhdessä! Lumi oli aluksi vähän ihmeissään, mutta hoksasi sitten mistä on kyse. Olin yllättynyt kuinka helppoihin piiloihin minun piti mennä, että pentu löysi minut hätääntymättä. Aluksi sohvan takana lymyilevä "mami" oli tosi vaikea löytää. Tuntuu, että pennulla ei ole mitään hajua mistä suunnasta ääni tulee. Äärimmäisen mielenkiintoinen ilmiö! On se kyllä vähän hönö :)

Viikonlopun summaus

Tulin tänään työreissulta kotiin ja pikku Lumi oli minua iloisesti vastassa. Viikonloppu oli sujunut hyvin ja jotain täällä oli yritetty opetellakin. Taidot olivat tainneet jo ruostua, koska mitään näyttöä oppimisesta en ole vielä saanut havaita :) 

Tämä matkalaukku kaipasi tutkimista.

Otettiin Lumin kanssa pienet päiväunet. Herättyämme oliki vuorossa pennun pesu. Nyt pikku tyttömme on taas puhdas ja hyväntuoksuinen. Ja pörröinen :) Silmänaluset on kovasti värjäytyneet eikä tahdo mikään auttaa, mutta se on onneksi vain kosmeettinen haitta.

Pentu pesun jälkeen.

Istu

Eilen posti toi mukanaan uuden harjan, korvapuuteria sekä violetteja kumilenkkejä. Tykkään harjailla Lumin turkkia aina kun vaan mahdollista ja uuden harjan pitäisi olla karstaa hellävaraisempi turkille. Vielä toista pakettia odottelemme tulevaksi. Siinä tulee muutama lelu ja kuivanappuloita. Lumi on onnistunut hajottamaan pikku purukalustollaan kaikki pehmolelut hiirtä lukuunottamatta. Sen jälkeen pentu alkaa kaivaa lelun sisältä vanua ja syödä sitä. Ollaan laitettu sellaiset lelut kokonaan pois, joten tilalle on tulossa uusia. 

Oman luun kimpussa.

Yksinoloharjoitukset jatkuvat. Edelleen Lumi on vain pieniä pätkiä kerrallaan yksin. Ollaan saatu tosi hyvin sumplittua töitä niin, että pennun yksinoloajat ei veny moniin tunteihin. Joskus sekin on varmasti edessä, että pennun pitää olla pidempään (5-7h) yksin, mutta ei vielä. Kotona on nyt ollut hiljaista kun olemme tulleet takaisin. Pentu saattaa hiuksenhienosti vikistä työhuoneessa kun otamme takkeja pois. Kun se on ihan hiljaa (yleensä on heti) avaamme työhuoneen oven. Sitten alkaa pitkät tervehtimisriitit: hypitään ihmisiä päin, vingutaan ja seurataan kuin hai laivaa. Menen yleensä heti Lumin kanssa pihalle, mutta joskus se on niin kiihdyksissä paluustammme, että hyppii vaan jalkaa vasten eikä suostu tekemään mitään muuta edes ulkona. Uskon kuitenkin, että pennun kasvaessa tämäkin haaste on päihitettävissä. En ole nyt kuvannut Lumia sen ollessa yksin, mutta taidan taas joku päivä kuvata ja katsoa mitä se oikein puuhailee. 

Mitäs tämä pallo kätkee sisäänsä?

Lumi on oppinut istumaan käskystä :) En ole koskaan ennen kouluttanut koiraa ja nyt on hieno tarkkailla kuinka oppi pikku hiljaa muhii pennun aivoissa. Tuntuu niin hyvältä kun pentu viimein hoksaa mistä on kyse ja alkaa tehdä niin kuin olin tarkoittanut. Ajattelin aluksi,  että ehkä Lumi ei tajua istumista lainkaan... Aloitettiin harjoittelu Tuire Kaimion kirjan ohjeilla. Olin varannut makupaloja lähelle ja tarkkailin pennun touhuja. Aina kun se istahti jonnekin sanoin "istu" ja annoin herkun. Tätä tehtiin muutamana iltana ja ajattelin, että ei se mitään tästä touhusta taida tajuta. Aamuruokaa annettaessa ollaan myös odotettu, että pentu ensin istuu, mutta en ollut varma tekikö se niin vahingossa. No, yhtenä päivänä sitten pyysin Lumia istumaan ja sehän istui! Kokeilin monta kertaa peräkkäin ja niinpä vain pentu istui :) Nyt sitten harjoitellaan istumista eri tilanteissa ja eri paikoissa. Onhan se aivan mieletön tunne kun näkee, että pentu oikeasti oppii jotain :) 

Myös etsimisleikki sujuu kivasti. Annan lumin haistaa makupalaa ja sanon "etsi". Lumi lähtee nuuskimaan ja etsimään nameja. Minun pitää vielä istua lattialla odottamassa pennun etsiessä nameja, muuten se ei jää etsimään vaan lähtee minun perääni. Pikku hiljaa edetään... Seuraavaksi aletaan harjoitella maahan menemistä. Ja "tänne" kutsua pitää hioa aika paljon vielä. Minua Lumi yleensä tottelee, mutta puolison luo se ei aina tule vaikka käsky on käynyt... 

Jaa, pitäisikö minun totella teitä?

Monen päivän puuhailut

Lauantai-iltana Lumi kävi seikkailulla hoitopaikassa. Pentu oli viihtynyt, vaikka aluksi se olikin  hieman itkenyt meidän peräämme. Minulle tuli ikävä meidän pikkuista jo ennen kuin ehdimme pikkujouluihin, mutta hyvin minäkin lopulta pärjäsin. Yöllä haimme pennun mukaamme kotiin. Siellä oltiinkin jo vähän torkuttu meitä odotellessa :)

Uskomattoman vaikeaa saada Lumi kuvaan näin sivuttain...

Sunnuntaina Lumi jäi muutamaksi tunniksi yksin, koska meillä molemmilla oli menoja. Olin aivan poikki kun palasimme kotiin, joten menin nokosille ja Lumi tuli tietenkin mukaan :) 

Tänään puolisoni teki töitä etänä aamupäivän ja minä lähdin töihin. Palasin iltapäivällä, joten Lumi oli muutamia tunteja yksin. Ulos ei kuulunut inahdustakaan ja Lumi otti minut melko rauhallisesti vastaan (jos vertaa kuinka se yleensä hyppii, haukkuu ja inisee kun tulen kotiin). Tulipa hyvä mieli kun pääsi kotiin kaikessa hiljaisuudessa! Lumi on kasvanut aivan silminnähden. Puntarikin näytti 1,4kg toissapäivänä. 

Tutustumisretkiä

Lumi pääsi taas eilen bussimatkalle. Kävimme laittamassa mamin kynnet kuosiin ja Lumi oli mukana seuraamassa toimenpidettä. Kylläpä olivat leidit kynsistudiolla myytyjä pikku neitin vierailusta. Vannottivat, että Lumi pitää ottaa toistekin mukaan. Lumi oli hienosti sylissä koko huollon ajan ja bussimatkat menivät myös loistavasti. Kaupungin vilinääkin on nyt nähty. Kamera oli mukana, mutta eipä sielä ehtinyt kuvailemaan. Ei siis kaupunkikuvia tällä kertaa.

Olen suloinen enkä sille mitään voi.

Tänä iltana Lumi menee hoitoon, koska meillä on työpaikkani pikkujoulut. En halua jättää Lumia illalla yksin (ei varmaan naapuritkaan tykkäisi ulvomisesta) ja ollaan sovittu, että puolison ystävä ottaa pennun luokseen pikkujoulujen ajaksi. Saa nähdä minkä jalkapallojoukkueen kannattaja Lumista tulee hoitopaikassa, sitä siellä kuitenkin vahdataan koko ilta :) No joka tapauksessa, hoitoon menon kunniaksi pesin Lumin jo eilen. Pitäähän meidän neitokaisen olla edustavan näköinen ja tuoksuinen hoitoon mennessä! Olen myös karstaillut Lumia ahkerasti pitkin viikkoa. Lumin on hyvä tottua käsittelyyn, mutta minun on myös hyvä harjoitella usein. Karstan heiluttelu onkin kivaa puuhaa :)

Pahvinpalanen on ihan paras lelu!

Kullanmurut jäävät taas päiväksi kahden kotosalle. Minä lähden  jälleen hopealankaa kesyttämään. Tampereella on käsityömessut tänä viikonloppuna ja kävin siellä jo eilen. Lumi oli yksin kotona sillä aikaa. Oli kuulema uikkanut ja huutanut kun puoliso palasi työmatkalta kotiin. Voi voi... Milloinkahan tämä pikkuinen oppii. No, illat onneksi sujuu jo hyvin. Voidaan rauhassa käydä saunassa tai olla eri paikassa, koska pentu on iltaisin rauhallinen ja väsynyt.

Rokotuspäivä

Lumille oli eläinlääkäriaika varattuna klo 10.15 tänä aamuna. Mentiin bussilla niin lähelle eläinlääkäriasemaa kuin päästiin. Bussi oli jännä paikka pikku Lumille. Sen häntä vaan heilui ja kaikkia olisi pitänyt päästä tervehtimään. Tuli aamulla vähän kiire ja siinä hujakassa unohdin kaikki dokumentit kotiin. Muistin vasta siinä vaiheessa kun oltiin ilmoittautumassa ja jonkun toisen potilaan paperit oli pöydällä. No, onneksi ollaan joka tapauksessa menossa kuukauden päästä uudelleen :) Saatiin kuitenkin todistus rokotuksista mukaan. Yöllä oli tullut lunta ja aamupäivälläkin vielä sateli. Eläinlääkärissä naureskelivat, että on pikkuisella passeli nimi :) 

Lääkäri oli mukava mies. Tutki pennun ennen rokottamista. Korvat ja silmät oli kunnossa, kuten kaikki muukin. Toinen kulmahammas menee nyt tarkkailuun, koska ottaa vähän kiinni yläleukaan. Lumi sai muutaman herkkunappulan eteensä ja alkoi niitä popsia iloisesti. Piikin pistosta seurasi pientä uikkamista, mutta namit vei onneksi voiton.

Rokotusten jälkeen käveltiin (toinen meistä pääsi osan matkaa sylissä) läheiseen eläinkauppaan ja ostettiin Lumille boksi, jota se voi käyttää lepäämispaikkana ollessaan yksin kotona. Samaa boksia voi käyttää myös automatkoilla. Sitten matkustettiin bussilla takaisin kotiin. Lumi oli jo niin väsyksissä, että nukahti syliin. Ei kiinnostanut muu kuin höyhensaaret siinä vaiheessa. Huomenna päästään taas linja-automatkalle, koska minulla on asiaa kaupunkiin ja sinne Lumi on tervetullut mukaan. Päästään ihmettelemään kaupungin vilinää. Sitä ennen kuitenkin levätään...

Kaksi viikkoa jo mennyt

Huomenna mennään Lumin ensimmäiselle rokotukselle. Menemme bussilla, koska onnistuin jättämään autoon lukuvalon päälle ja akku on nyt tyhjä. Mies on työmatkalla Saksassa eikä voi nyt auttaa. Ei se mitään, sillä Lumin on hyvä tottua myös bussilla kulkemiseen :)

Yksinoloa on harjoiteltu. Lumi jää edelleen huutamaan jos kotoa poistutaan, mutta toisaalta voidaan jo melko rauhassa kulkea kodissamme ilman, että pennun olisi pakko päästä joka paikkaan mukaan. Pidän pentua melko paljon omassa tilassaan työhuoneessa vaikka olisinkin kotona. Sen on hyvä oppia itsenäisemmäksi. Myös kotipihassa Lumi on saanut rohkeutta lisää. Välillä se eksyy melko kauaskin minusta. Jos pentu ei meinaa palata retkiltään hyvällä, lähden nopeasti talsimaan eri suuntaan. Sitten se juokseekin jo nopeasti luokseni.

"Tänne!"

 Lumin silmät ovat alkaneet vuotaa entistä enemmän. Nyt molempien silmien alla on tummat läikät. Pitääpä kysäistä lääkäriltä siitä huomenna. Myös korvat pitää tarkistaa. Tuntuu, että oikea korva vähän haiskahtaa. Tänään nypin oikein urakalla korvakarvoja. Se on alusta saakka tuntunut minusta vastenmieliseltä puuhalta - repiä nyt toisen korvia! Onneksi karvat irtoavat helposti eikä pentu näytä kärsivän.

Ulkona yritetään käydä sen minkä ehditään. Onkin tosi masentavaa kun ulkoilun jälkeen pentu tekee pissat lattialle... Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Lumi on kyllä suloinen tapaus. Sen touhuja katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle. Vaikka välillä meinaa hermot sen kanssa mennä niin on se silti ihana pentu :) Pentu on ollut meillä nyt kaksi kokonaista viikkoa ja siihen on ehdity kiintyä jo lujasti.

Uusi viikko taas aluillaan

Käytiin Lumin kanssa tänään pitkällä lenkkillä, huolimatta kurjasta ja märästä säästä. Huvittaa kun koirakirjoissa puhutaan vain siitä, että koira vetää taluttimessa. Meillä homma meneekin toisinpäin :) Minä saan houkutella Lumia tulemaan perässä. Meille noin 1,5km lenkki on siis pitkä! 

Lumi oli tänään muutaman tunnin yksin. Parhaani mukaan väsytin pentua ennen lähtöäni. Kuvasin taas Lumin touhut. Kamerassa  riitti akkua tunti ja 45 minuuttia. Yksinolo näytti olevan edelleen tosi kurjaa, mutta mielestäni touhu ei näyttänyt enää niin pahalta. Pentu nukkuikin välissä. Olihan se taas ihan sekaisin kun tulin kotiin ja tervehtimisriitti kesti pienen ikuisuuden, mutta väitän edistystä tapahtuneen. Illalla kävimme taas saunassa ja Lumi nukkuin ihan rauhallisesti koko sen ajan.

Oma peti - paras peti. Ja hiiri tietenkin seurana!

Sunnuntaita

Aamulla toistui jo tutuksi käynyt rutiini. Mentiin heti pihalle Lumin kanssa ja pentu osasi hienosti tehdä  ulos kaiken mahdollisen :) Tultiin sisälle pukemaan vähän enemmän ja lähdettiin kävelylle metsään. Sitten aamupalan kimppuun ja minä häippäsin taas koruja tekemään. Päivä oli sujunut hyvin ja yksinoloa oli harjoiteltu kivasti. Illalla harjoitukset jatkuivat. Lumi oli pitkän tovin työhuoneessa yksin ja me puuhailimme omia juttujamme muualla. Käytiin hakemassa polttopuita autokatoksestamme kun Lumi nukahti. Tultiin takaisin ja Lumi oli herännyt, mutta oli ihan hiljaa :)

Tämä hiiri ei ainakaan pääse karkuun!

Hiiri-lelu saatiin kasvattajalta kun haettiin Lumi meille kotiin. Lelu on aina Lumin sängyssä, vieressä kun ollaan yöunilla. Ihan höppänä pentu :)

Olemme ostaneet ja tehneet itse aktivointileluja Lumille. Tässä Lumi keskittyy saamaan pallon sisältä namuja. Vessapaperirulla on ollut mieleinen, kuin myös rutistettu paperitollo, jonka sisällä on nameja. Tyhjää multivitapurkkia ollaan myös käytetty pennun älylliseen haastamiseen :) Välillä tuntuu, että Lumi ei ole se kuusen kirkkain kynttilä, mutta osaa hän yllättääkin. Ihana pentu, ja niin hyvän tuoksuinenkin eilisen pesupäivän jäljiltä.

Käytiin heti aamusta Lumin kanssa kävelyllä metsässä. Puolet aamupalasta laitettiin kongiin (enempää ei mahtunut) ja Lumi sai vähän askarrella ruokansa eteen. Minä lähdin hopeatyökurssille ja kullanmurut jäivät kotiin. Kotimatkalla kävin ostamassa D.A.P:n. Hinta oli suolainen eikä toimivuudesta ole mitään takeita (itseasiassa epäilen koko vehjettä) mutta mitäpä sitä ei tekisi :) 

Muruset olivat touhuilleet kotona siinä määrin, että Lumi oli melko väsynyt kun saavuin. Kun pentu oli nukahtamaisillaan vein sen työhuoneeseen ja laitoin portin ovelle. Sinne se jäi nukkumaan ja välillä kävimme huoneessa pyörähtämässä. Saatiin ihan rauhassa olla eri kerroksessa kokonainen tunti! Eikä inahdustakaan kuulunut. 

Miten ne herkut täältä sais?

Sitten kävin Lumin kanssa pienellä kävelyllä. Paljon oli ihmeteltävää matkalla. Kotiinpäin Lumi oli paljon reippaampi tyttö. Olisiko ollut liian kurja ilma senkin mielestä! Kotona taas naksuteltiin ja sitten odottelin, että Lumi vähän väsyy. Ja sitten pesulle. Hyvin sujui ja nyt aikaa kului huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla. Taas meidän reppana nukahti kesken touhun. Kannoin uneliaan tyttösen nukkumaan olohuoneeseen ja hipsimme itse saunaan. Saatiin ihan rauhassa saunoa eikä Lumi huomannut mitään. Nukkui vielä samassa paikassa kun tultiin takaisin - ihmeellistä. Jospa tämä alkaa tästä sujumaan... Pitää alkaa kokeilla kotoa poistumista samalla tavalla.

Kyllä täällä vielä joskus kupistakin ruokaa saa.

Lumi oli käynyt puntarilla eilen ja painoa oli1,2kg. On se pikkuinen, reppana :)

Uusi päivä, parempi mieli

Eilisillan suruista on nyt toivuttu. Puolisoni oli tänään Lumin kanssa kotona ja minä kävin töissä ja omissa harrastuksissani. Sain ajatuksia vähän muualle ja hyvää teki. Nyt taas jaksaa olla positiivinen ja uskoa, että meilläkin vielä opitaan sietämään yksin olemista. 

Ai minä vai?

Moni asia täällä sujuu hyvin. Lumi tulee hienosti luokse kun kutsumme sitä. Lumi käyttää pantaa ulkona ja osaa kävellä taluttimessa ilman hermoiluja/taluttimen puremisia. Lumi osaa kiivetä ja laskeutua loivat portaat kuistillemme ja pihaan. Lumi on helppo tutkia ja sen turkkia on helppo hoitaa, koska Lumi käyttäytyy hienosti. Autossa matkustamisesta Lumi ei ole moksiskaan. Tänään mentiin myös hissillä ja Lumi oli oikein hienosti. Moni asia on siis mallillaan. 

Ostin naksuttimen käydessäni eläinkaupassa ja olen aloittanut Lumin ehdollistamisen naksutteluun. Joulukuun alussa sitten mennään pentukurssille. Ensi viikolla on ensimmäinen rokotus ja sen jälkeen aletaan tehdä lenkkejä muuallekin kuin takapihalle :)

Tämä norsu kaipaa kyytiä!

Surullista

Tässä on pätkiä siitä kun Lumi oli yksin kotona. Koko videomateriaali kesti lähes kolme tuntia, joten tässä vain paloja. Lumi oli kolmen tunnin aikana huutanut lähes koko ajan. Se oli pitänyt taukoa muutamaan kertaan ja jatkanut taas uudestaan. Kyllä tätä katsellessa tuli hyvin surullinen ja voimaton olo. Enpä tiedä... Sanat on nyt vähissä.

Lumi yksin kotona

Tänään lähdin ensimmäistä kertaa kotoa pois niin, että Lumi jäi ihan yksin. Kävin kävellen Hervannan  Mustissa & Mirrissä ostamassa Lumille jotain herkullista järsittävää tuleviin yksinolohetkiin. Tuntui pahalta lähteä ja jättää pentu yksin. Laitoin pentuportin varmuudeksi rappusien eteen, ettei Lumi yrittäisi mennä niihin hädissään yksin. Typykälle jäi keittiö ja työhuone käyttöön, niissä huoneissa me yleensä ollaan muutenkin. Sinne se jäi kongin ja puruluun kanssa uikkamaan kun ovesta lähdin. Mitään numeroa en lähdöstäni tehnyt.

Eläinkaupassa meinasi jo emännältä tulla itku kun ajattelin kuinka Lumi varmaan huutaa parhaillaan yksin kotona. Onneksi kaupassa oli mukava myyjä ja sain hänestä hetkeksi juttuseuraa. Siinä vähän rauhotuin ja kävin vielä apteekissa ja ruokakaupassa. Paluumatkalla vakuutusyhtiön nainen soitti ja hoidettiin Lumille eläinlääkärikuluvakuutus. Nyt on sekin homma hoidettu, hyvä.

Koko reissuun meni tunti ja 10 minuuttia. Hiiviskelin kotinurkille kuulostellen sisältä tulevia ääniä, ja siellähän se Lumi huusi vieläkin. Sisään menin myös ilman mitään hyssyttelyjä. Pentuun kiinnitin huomiota vasta kun se oli oikeasti hiljentynyt eikä enää uikuttanut jokaisen liikkeeni perään. Siihen menikin sitten puolisen tuntia. Myös ne muutamat pissat, jotka pentu oli lirauttanut pitkin lattioita siivoilin hissuksiin vasta myöhemmin. Tämän shokkikoidon jälkeen Lumi on seurannut minua kuin hai laivaa. Huomenna jatketaan harjoituksia uusin voimin.

Väsynyt pikku neiti

Voihan itku

Olemme taas harjoitelleet yksinoloa Lumin kanssa, mutta emme tunnu pääsevän ojasta allikkoon. Pentu reagoi todella vahvasti yksinoloon ja toisinaan siihen, että jompikumpi meistä isännistä poistuu toiseen huoneeseen, johon Lumi ei pääse. Vaikka toinen jää pennun kanssa samaan tilaan se saattaa alkaa vinkua kun toinen meistä poistuu. Lumi alkaa uikuttamaan jos menen vessaan ja suljen oven. Jos olen hetkeäkään pidempään toisessa huoneessa, Lumi alkaa huutamaan. Tänään kävin saunassa (olen siis yksin kotona, koska mies on työmatkalla Hollannissa) ja Lumi jäi yksin kongin ja herkkujen kanssa kylppärin oven taakse. Pentu huusi kuin syötävä koko saunassa viettämäni ajan! Saunottuani palasin pennun luo sillä hetkellä kun se oli sekunnin hiljaa ja annoin namin ja päästin syliin. Loppuillan pentu onkin sitten nukkunut sylissäni aivan reporankana.

Olen nyt tutustunut erilaisiin koirankoulutusmetodeihin ja täytyy sanoa että olen aivan ymmälläni.  Yksinolon harjoittelemisesta (ja varmasti muustakin, mutta tämä on tällä hetkellä meille tärkein juttu)   näyttää olevan montaa mielipidettä. Osa kouluttajista käyttää "kovaa" otetta yksinolon opettamiseen: Mennään ja tullaan niin kuin omistajia huvittaa eikä huomioida koiraa erityisesti jätettäessä se yksin. Jos koira meuhkaa omistajan palatessa kotiin siihen ei kiinnitetä mitään huomiota. Toiset kouluttajat taas suosivat "pehmeää" linjaa, jolloin koira opetetaan jäämään yksin (vaikka pentuaitaukseen) ensin vain sekunniksi ja sitten pidentämällä tuota aikaa. Osa suosittelee vielä opettamaan jonkinlaisen sanan/merkin, josta koira tietää jäävänsä yksin (esim. hei hei).

Aina kiipeäminen ei huvita ja sitten inistään

Lumin emännän kuuppa meni näistä ristiriitaisista menetelmistä sekaisin. Aikaisempaa koirankoulutustaustaa minulla ei ole enkä osaa sanoa mikä koulutusmetodeista on järkevin. Päätin  siis lähettää avunhuudon kasvattajalle tässä asiassa. Ja mikä ihaninta - vastaus tuli samantien. Onneksi on joku luotettava ja itseä kokeneempi ihminen, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa! Huomenna alkaa sitten yksinoloharjoittelu kasvattajan neuvoilla. Ja nyt mennään oikeasti ulos eikä kykitä viereisessä huoneessa piilottelemassa pennulta :) Tuntuu helpommalta tehdä näin "kylmästi" pennulle kun on  ensin konsultoinut kasvattajaa.

Pääsin tänään vähän "tuulettumaan" kodin ulkopuolelle kun ystäväni tuli pennun seuraksi. Kävin siis töissä, eli sellainen tuuletus se oli :) Tuntui pahalta lähteä pennun luota vaikka luotettava ystävä olikin sen seurana poissaollessani. Heillä oli mennyt oikein hyvin. Lumi oli hurmaava, kuten aina.

Lumin kiitos kivalle "dogsitterillemme"

Huomenna siis kova koulu niin Lumille kuin emännälle. Sitä ennen kuitenkin nukkumaan!

Pesupäivä

Lumin emäntä on normaalisti todella aamu-uninen tapaus, mutta tänään herääminen oli helppoa. Menin yöpuulle jo yhdeksän jälkeen ja houkuttelin Lumin mukaan. Lumi livahti kuitenkin katselemaan vielä elokuvaa puolisoni seuraksi, sain siis nukahtaa ihan yksinäni. Aamulla sydäntenmurskaaja kuitenkin oli heti hereillä emännän seurana. Ulos ei ehditty pissalle, mutta kuitenkin Lumi osasi tehdä tarpeensa alustalle. 

Tänään olemme harjoitelleet luoksetuloa sekä yksinoloa. "Tänne" kutsua opettelimme niin, että istuimme mieheni kanssa lattialla vastakkain, vajaan 10 metrin päässä toisistamme. Molemmilla oli luonaan makupaloja ja vuorotellen kutsuimme pennun luoksemme. Hienosti Lumi juoksenteli edestakaisin meidän väliämme. Myös yksinoloharjoitukset aloitimme tänään, sillä pentu on jo hienosti kotiutunut ja uskaltaa ottaa omaa tilaakin. Tänään Lumi nukkui ensimmäistä kertaa tulonsa jälkeen eri huoneessa kuin isäntäväkensä oli puuhissaan. Tähän asti Lumi on havahtunut jos sen vierestä on hävitty ja se on lähtenyt vinkuen etsimään meitä. Lumi ei vielä hallitse portaiden alastuloa, joten käytimme sitä tietoa hyväksemme harjoitellessamme yksinoloa. Jätimme Lumin portaiden yläpäähän ja menimme molemmat keskikerrokseen. Menimme muutamaksi sekunniksi näkymättömiin ja palasimme makupalan kanssa pennun luo ennen kuin se alkoi vinkua. Leikitimme Lumia hetken ja poistuimme uudestaan. Näin jatkoimme noin kymmenen kertaa ja hienosti sujui. Huomenna jatketaan taas.

Tänään pesin ja tein konetyöt pennulle. Toki Lumi pestiin jo torstaina kasvattajan luona, mutta  halusin tehdä ensimmäisen pesun nyt kun kasvattajalta saadut opit on vielä tuoreessa muistissa. Tosin silti piti aikalailla muistella kuinka koneella piti mistäkin paikasta ottaa. Koneen käyttöä harjoittelin ensin mieheni niskavilloihin. Onpahan siistejä molemmat kullanmurut illan päätteeksi :)

Meidän pikku rotta :)

Ensimmäiseksi kerraksi pesut ja leikkaukset meni mielestäni hyvin. Lumi otti homman hienosti ja saatiin kaikki tarvittava tehtyä. Saksia meillä ei vielä ole, mutta jospa sellaiset seuraavaan pesuun mennessä saadaan. Kasvattajan hyppysissä pesuihin meni noin 10 minuuttia, minulta meni tunti! Lumi väsähti ja nukahti kesken kaiken  - olipahan ainakin helppo leikata kynnet :)

Lopputulos - masentunut reppana!

Lumi on maailman suloisin pentu. Puolueellisiahan me olemme sanomaan, mutta katsokaa nyt tätä:

Päivän koulutukset ja pesut tekivät tehtävänsä. Lumin voimat on ihan loppu. Nyt isäntäväki voi rentoutua sohvalla elokuvaa katsellen - pentu kainalossa tietenkin.

Kullanmurut

Minulla oli tänään aikainen herätys (klo 6.20), mutta se ei tuntunut ollenkaan pahalta, koska Lumi oli myös hereillä ja vaati huomiotani. Olin sen verran hidas pukemaan, että ulos emme ehtineet vessa-asioille, mutta hienosti pennun pissat tulivat kuitenkin pissa-alustalle. Lumi rohkaistui aamulla myös kiipeämään ylä- ja keskikerroksen väliset portaat ylös. Sen oli pakko päästä ylös, koska minä olin paennut omille asioilleni yläkertaan. Ja kappas kummaa, pian pentu olikin jaloissa! Hienosti opittu :) Alastulo ei vielä mene, mutta edistystä toinenkin suunta.

Minun kullanmurut olivat tänään kahdestaan kotona, koska itse olin issikkavaelluksella. Päivä oli sujunut hyvin ja sisäsiisteyttä oli opeteltu ahkerasti - hyvällä menestyksellä. Kun saavuin kotiin, oli pentu juuri nauttinut pitkät nokoset ja oli oikein leikkisä. Väenmäärä oli myös lisääntynyt poissa ollessani. Puolison muutamat ystävät olivat katsomassa meillä jalkapalloa. Lumi otti vieraat ihmiset ystävällisesti vastaa, heti oli nuolemassa kasvoja jos tilaisuus siihen tarjoutui :)

Lumi on ihmetellyt meidän makuuhuoneen pukeutumispeiliä, josta se voi nähdä oman peilikuvansa. Ensimmäisellä kerralla Lumi selvästi pelkäsi kuvaa ja hiipi nopeasti peilin luota pois. Tänään pentu alkoi rähisemään omalle kuvalleen - haukkui ja löi käpälää. Hassu pentu, ei voi kun nauraa :) Lumi on päivä päivältä hieman rohkeampi. Tänään se uskalsi jo mennä kauemmas ja viiypi tutkimusretkillään pidempään ennen kuin tuli taas hakemaan rohkaisua perheen muilta jäseniltä. Mukava seurata pennun kehitystä ja huomata, että rohkeutta alkaa hiljalleen kertymään. Pienin askelin eteenpäin siis!

Paita ja peppu

Ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui loistavasti. Roikotin kättäni Lumin unikopassa lähes koko yön ja tyttö nukkui kiltisti. Muutaman kerran pentu heräsi kesken unien tarkistamaan onko kaikki tarvittavat ihmiset vielä paikalla ja jatkoi sitten uniaan rauhassa. Ensimmäisenä noustuamme Lumi ponkaisi ruokakupilleen, jonka olimme nostaneet yöksi makuuhuoneeseen. Puin nopeasti vaatteet, nappasin pennun kainaloon ja painelimme yhdessä pihalle. Ensimmäiset ulkopissat tuli sillä reissulla. Sillä välin Lumin ensimmäinen aamupala oli valmistettu nautittavaksi. Ruoka maistui mainiosti . Siinäpä olikin sitten päivän ainoa hetki kun samassa kerroksessa ei tarvinnut olla kummankaan meistä pitämässä seuraa inisevälle pennulle. Muuten olemme kulkeneet koko päivän kuin paita ja peppu. Jos nukkuvan pennun vierestä yrittää livahtaa vaivihkaa on Lumi jaloissa pyörimässä jo ennenkuin ehtii huomata.

Lumi nukkuu vielä suuren osan päivästä. Mielellään juuri näin, että joku on vieressä päivystämässä :) Kunhan pentu vielä vähän enemmän tutustuu taloon pitää aloittaa yksinoloharjoitukset pikimiten. Itsenäiseksi ei tätä vauvelia voi luonnehtia, mutta hänellä onkin muut avut puolellaan! Rokotusaikakin varattiin tänään. Muutaman viikon päästä sitten ensimmäiselle rokotteelle.

Huomenna onkin sitten miehen vuoro viihdyttää pentua. Minä lähden islanninponivaellukselle. Kuinkahan sitä raaskii olla erossa pikkuisesta kokonaisen päivän?

Uusi koti

Muutama viikko sitten kävimme avopuolisoni kanssa tutustumassa pikkiriikkiseen, seitsemän viikkoiseen, villakoiran pentuun Espoossa. Jo vuosia haaveiltuani valkoisesta kääpiövillakoirasta tuntui, että nyt aika oli kypsä toteuttaa pitkäaikainen unelma. Pennulle etsittiin sopivaa sijoituskotia ja kasvattaja pyysi meidät vierailulle. Seuraavana päivänä saimme kuulla, että pentu olisi meidän. 

Tänään pitkä (no ei edes niin kovin pitkä, mutta ikuisuudelta tuntunut) odotus palkittiin. Lumilla oli ikää kertynyt noin 10 viikkoa, joten oli aika hakea perheemme uusi jäsen. Kasvattajan kanssa katsottiin kuinka pentu pestään ja kuivataan sekä kuinka konetyöt hoidetaan. Sijoitussopimusten kirjoittamisen jälkeen kotimatka alkoi. Matka uuteen kotiin sujui uskomattoman hyvin. Lumi nukahti heti alkumatkasta ja nukkui kuin tukki Tampereelle saakka. Uuden kodin tutkiminen aloitettiin asunnon ensimmäisestä kerroksesta, eli keittiöstä ja työhuoneesta.  

Tarkkana kuin porkkana

Nokosten jälkeen kävimme vähän ulkona ja aloimme tutustua keskikerrokseen, eli olo- ja makuuhuoneeseen. Huomisen tehtäväksi jää vielä alimman kerroksen, eli takkahuoneen ja kylppäri/saunaosaston koluaminen.

Mitäs täällä näkyy?

Pian isäntäväellä alkaa olla aika mennä nukkumaan. Pientä piipitystä Lumi on harrastanut pitkin iltaa ja jännityksellä odotetaan kuinka yö sujuu. Pentu on myös ottanut nokosia vähän väliä, mutta toivottavasti se ei vaikuta yöuniin. Minulla on onneksi "mammalomaa" kokonainen viikko, mutta puoliso joutuu heräämään aamulla töihin... Hyvää yötä!