Muutama viikko sitten kävimme avopuolisoni kanssa tutustumassa pikkiriikkiseen, seitsemän viikkoiseen, villakoiran pentuun Espoossa. Jo vuosia haaveiltuani valkoisesta kääpiövillakoirasta tuntui, että nyt aika oli kypsä toteuttaa pitkäaikainen unelma. Pennulle etsittiin sopivaa sijoituskotia ja kasvattaja pyysi meidät vierailulle. Seuraavana päivänä saimme kuulla, että pentu olisi meidän.
Tänään pitkä (no ei edes niin kovin pitkä, mutta ikuisuudelta tuntunut) odotus palkittiin. Lumilla oli ikää kertynyt noin 10 viikkoa, joten oli aika hakea perheemme uusi jäsen. Kasvattajan kanssa katsottiin kuinka pentu pestään ja kuivataan sekä kuinka konetyöt hoidetaan. Sijoitussopimusten kirjoittamisen jälkeen kotimatka alkoi. Matka uuteen kotiin sujui uskomattoman hyvin. Lumi nukahti heti alkumatkasta ja nukkui kuin tukki Tampereelle saakka. Uuden kodin tutkiminen aloitettiin asunnon ensimmäisestä kerroksesta, eli keittiöstä ja työhuoneesta.
| Tarkkana kuin porkkana |
Nokosten jälkeen kävimme vähän ulkona ja aloimme tutustua keskikerrokseen, eli olo- ja makuuhuoneeseen. Huomisen tehtäväksi jää vielä alimman kerroksen, eli takkahuoneen ja kylppäri/saunaosaston koluaminen.
| Mitäs täällä näkyy? |
Pian isäntäväellä alkaa olla aika mennä nukkumaan. Pientä piipitystä Lumi on harrastanut pitkin iltaa ja jännityksellä odotetaan kuinka yö sujuu. Pentu on myös ottanut nokosia vähän väliä, mutta toivottavasti se ei vaikuta yöuniin. Minulla on onneksi "mammalomaa" kokonainen viikko, mutta puoliso joutuu heräämään aamulla töihin... Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti